Muutama viikko sitten lähdimme työpajan jälkeen pyöräretkelle. Reitin lähtöpisteeseen meidän piti nousta tietä pitkin 800 m korkeuteen. Olin porukasta ainoa, jolla ei ollut sähköavusteista pyörää. Kapuaminen pyörän selässä oli minulle vaikeaa ja en tahtonut pysyä muiden perässä.
En jäänyt kuitenkaan yksin, sain seuraa. Sinä päivänä tapaamani uusi kollega. Hän alkoi jutella kanssani (myöhemmin huomasin, että hän itse asiassa puhuu jatkuvasti ja lakkaamatta), ja mitä enemmän kuljimme yhtä matkaa, sitä paremmin aloimme tuntea toisemme. Kummankin ideat, arvot ja tavoitteet. Ja juuri ne yhteiset tavoitteet olivat luultavasti lopulta se, mikä toi meitä yhä enemmän yhteen.
Yhtäkkiä hän alkoi auttaa minua (tietenkin keskeyttämättä hänen jännittäviä tarinoitaan). Aluksi vastustelin, mutta saavuimme näin määränpäähämme ja saimme nauttia reitistä yhdessä.
Näin jokaisen prosessin tulisi yrityksessä mennä. Keskustellaan, määritellään yhteiset tavoitteet ja autetaan toisiamme. Menkää yhdessä pyöräilemään! Niin paljon hienoa voi tapahtua ja yhteyksiä mitä saavuttaa, mitä ei voi etukäteen kuvitella.
